Toipumisorientaatio on palvelujen järjestämiseen ja kuntoutukseen liittyvä filosofia, joka on saanut alkunsa vaikeiden mielenterveyden häiriöiden kuluttajaorientaatiosta. Toipumisorientaatiossa tavoitteena on toipua viettämään hyvää elämää, sairaudesta huolimatta.
Toipumisorientaatiossa tuloksia ei katsota vain oireiden vähenemisen ja toimintakyvyn näkökulmista, vaan prosessina, jossa henkilöt ylittävät mielenterveysongelmien muodostamia haasteita ja kulkevat kohti täydempää ja palkitsevaa elämää.
Keskiössä on henkilökohtainen toipuminen, johon kuuluu erilaisia ulottuvuuksia, kuten sosiaalinen osallisuus, toiveikkuus, itsestigmatisaation eli -leimaamisen väheneminen ja voimaantuminen.
Toipumisorientoituneet palvelut mahdollistavat vertaistuen saamista, vaikeiden mielenterveyshäiriöiden osalta aktiivista avohoitoa, tuettua työllistymistä, psykoedukaatiota, tukea sairauden omahallintaan ja häpeäleiman lievittämiseen.
Vaikeissa mielenterveyden häiriöissä henkilökohtainen toipuminen näyttää liittyvän vahvasti ja käänteisesti oireistoon, mikä viittaa subjektiivisten ja objektiivisten toipumisulottuvuuksien keskinäiseen vuorovaikutukseen.
Toipumisorientaatiotutkimuksia
Tanskalaiset tutkijat totesivat skitsofreniaa sairastavien oirepistemäärien ja henkilökohtaisen toipumisen mittaripisteiden olevan erittäin merkitsevässä yhteydessä toisiinsa (Spearman korrelaatiokerroin -0.44, p<0.001).
Aikaisemmin ei kuitenkaan ole ollut käytettävissä kokonaiskuvaa toipumisorientaatiota hyödyntävien palveluiden vaikuttavuudesta. Kaksi vuotta sitten ilmestyi ensimmäinen systemaattinen katsaus ja meta-analyysi toipumisorientaatiopalveluiden pitkäaikaisvaikutuksista.
Tutkijat löysivät kaikkiaan 10 satunnaistettua ja kontrolloitua tutkimusta, kolme kvasieksperimentaalista tutkimusta ja 10 tavallista seurantatutkimusta. Satunnaistetuista tutkimuksista seitsemän luettiin mukaan kokoavaan analyysiin, koska kolmen tutkimuksen aineistot olivat liian pieniä.
Mukaan luetuissa tutkimuksissa oli yhteensä 1793 vaikea-asteisesta mielenterveyden häiriöstä kärsinyttä potilasta. Tutkimuksissa oli vertailuinterventioina joko tavanomainen hoito, hoitojonossa odottaminen tai aktiivisena hoitona assertiivinen avohoito.
Vastemuuttujina tutkimuksissa oli käytetty koettua henkilökohtaista toipumista, toivoa ja voimaantumista. Pääosin tutkimukset oli toteutettu Pohjois-Amerikassa. Tuloksia oli mitattu sekä intervention päättyessä että kertaalleen myöhemmin.
Tutkijat havaitsivat, että toipumisorientaation tuottama vaikutuksen koko vertailuryhmiin nähden oli pieni (0,24). Tulos ei toisaalta näyttänyt riippuvan yksilöllisistä tekijöistä, kuten ikä tai sukupuoli. Tutkijat päättelivät yhtä satunnaistettua ja kvasieksperimentaalisia tutkimuksia vertailemalla, että paras tulos saattaisi liittyä mielenterveyden alan ammattilaisten ja vertaisapua antavien yhdistelmällä.
Jokaisessa interventiomallissa hyödynnettiin psykoedukaatiota, itsehallintakeinojen opettamista ja autonomiaa vahvistavia keinoja. Cochrane-keskuksen kokoava katsaus vertaistuesta kattoi 13 tutkimusta, joissa oli 2479 tutkittavaa. Tutkimusten laatu oli heikkoa, ja vertaistuella todettiin vain vähäistä tai ei lainkaan vastetta sairaalahoitojen toistumiseen tai pitkän aikavälin kuolleisuuteen vaikeissa mielenterveyden häiriöissä.
Koulutusta tarjolla
Toipumisorientaation käyttöönottoa varten on kehitetty henkilökunnan koulutusmenetelmä nimeltä REFOCUS, jota on hiljattain tutkittu satunnaistetussa koeasetelmassa. Kaikkiaan tutkimukseen osallistui 79 eri avohoitopalveluyksikköä, jotka saivat koulutusintervention.
Vastemuuttujana oli vaikeasta mielenterveyden häiriöstä kärsivien henkilökohtainen toipuminen. Tutkijat havaitsivat, että interventiolla oli ollut kooltaan pieni ja tilastollisesti merkitsevä vaikutuksen koko (0,23) potilaiden kokemaan henkilökohtaiseen toipumiseen.
Tutkimustuloksien tulkintaa
Tulostutkimuksia on syytä tulkita kolmesta eri näkökulmasta. Toipumisorientaatio ei voi vaikeissa mielenterveyden häiriöissä korvata näyttöön perustuvia psykiatrisia hoitoja. Mutta sillä voidaan kuitenkin saada lisää hyötyä potilaiden henkilökohtaiseen toipumiseen.
Toisaalta vaikea mielenterveyden häiriö yleensä tarkoittaa skitsofreniaa, jonka pitkäaikaiskulkuun toipumisorientaatiolla saadaan pitkällä aikavälillä melko vähän vaikutusta.
Toipumisorientaation hyödyntäminen muissa mielenterveyden häiriöissä on vielä täysin kartoittamaton maasto. Ylipäätään tutkimustiedon laadussa on huomattavasti parantamisen varaa. Tarvitaan kuitenkin lisää, riittävän kookkailla aineistolla ja pitkällä vuosien seuranta-ajalla tehtyjä tutkimuksia.
Jyrki Korkeila
Psykiatrian professori
Lähteet:
Chien WT, Clifton AV, Zhao S ym. Peer support for people with schizophrenia or other serious mental illness. Cochrane Database of Systematic Reviews 04 April 2019.
Jörgensen R, Zoffmann V, Munk-Jörgensen P ym. Relationship between subjective and objective elements of recovery in persons with schizophrenia. Psychiatry Research 2015;228:14-19.
Meadows G, Brophy L, Shawyer F ym. REFOC-PULSAR recovery-riented practice in specialist-mental health care: a stepped-wedge cluster randomized controlled trial. Lancet Psychiatry 2019;6:103-2014.
Thomas EC, Despaux KE, Drapalski AL ym. Person-oriented recovery of individuals with serious mental illnesses: a review and meta-analysis of longitudinal findings. Psychiatric Services 2018;69:259-267.