Blogimme vieraskynässä Turun Yliopiston psykiatrian professori ja Satasairaalan ylilääkäri Jyrki Korkeila taustoittaa vaikeisiin mielenterveyden häiriöihin liittyvää kuolleisuutta ja somaattisia sairauksia.
Vaikeisiin mielenterveyden häiriöihin liittyy väestöä korkeampaa kuolleisuutta. Osa liittyy itsemurhiin, mutta myös somaattiset sairaudet lyhentävät elinajanodotetta väestöä enemmän. Kuolleisuus on kuitenkin sadan vuoden aikana jonkin verran pienentynyt. Kymmenen vuoden seurannassa oli vuosien 1900-luvun vaihteessa elossa 75 % skitsofreniaa sairastavista, kun vastaava osuus nykyaikana vastaavassa seurannassa oli 90 %. Kuoleman syyt ovat myös muuttuneet, sillä aiemmin pääasiallinen syy oli tuberkuloosi ja nykyään itsemurha.
Eräiden tutkimusten mukaan näyttää siltä, että kuilu yleisväestön ja skitsofreniaa sairastavien välillä olisi suurentunut. Tanskassa vuosien 1980 ja 2010 välillä on havaittu itsemurhien osuuden pienentyneen kuolemansyinä, mutta somaattisten sairauksien olevan lisääntyvä kuoleman syy. Keskimäärin skitsofreniaa sairastava menetti yli 10 elinvuotta. Vastaava havainto on tehty aiemmin meta-analyyttisessä tutkimuksessa.
Ensipsykoosiaineistossa 10 vuoden seurannassa vakioitu kuolleisuus oli väestöön nähden vajaa nelinkertainen. Laittomien huumausaineiden käyttö kohotti kuoleman suhteellista riskiä väestöön nähden 2,3-kertaiseksi ja pitkä viive remissioon 6,6-kertaiseksi. On lisäksi todettu, että ylikuolleisuus jatkuu vanhempiin ikäluokkiin samaan tapaan korkeana ja kuolinsyyt ovat pitkälti samanlaisia eri ikäluokissa. Tilanne näyttää samankaltaiselta ympäri maailman.
Taustatekijöillä on vaikutusta
Britannian terveysviranomaiset ovat laatineet yhteenvedon eri tutkimuksista koskien terveyseroja ja kuolleisuutta vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsivien ja yleisväestön välillä. Kuolleisuus erilaisiin ruumiillisiin sairauksiin liittyen oli selvästi suurempaa kuin yleisväestöllä. Ikävakioidun kuolleisuusindeksi oli 1,2–2,1-kertaisesti korkeampi kuin väestöllä. Kuolinsyitä olivat esimerkiksi ahtauttava keuhkosairaus, sydän- ja verenkiertosairaudet, merkittävä ylipaino, aivohalvaukset, astma ja diabetes. Myös muut sairaudet kuten syövät ja maksasairaudet olivat väestöä tavallisempi vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsivillä. Lisäksi oli väestöä tavallisempaa sairastaa samanaikaisesti useampaa ruumiillista sairautta. Sosiaalinen huono-osaisuus näyttää lisäävän riskejä somaattisiin sairauksiin. Moni vaikeasta mielenterveyden häiriöstä kärsivä sairastuu nuorena, saattaa syrjäytyä ja hänen ansiotasonsa voi jäädä heikoksi.
Suurempi sairausriski liittyy useampiin taustalla oleviin tekijöihin kuten elintapoihin, periytyvään alttiuteen ja elinaikaiseen stressiin. Geneettiset tekijät ovat ensinnäkin eri sairauksissa osin päällekkäisiä. Elämän aikana koettu huomattava, kasaantunut stressi lisää samanaikaisesti sekä mielenterveyden häiriöiden että somaattisten sairauksien riskiä. Amerikan Sydäntaudit Yhdistys (AHA) totesi vuonna 2018, että lapsuuden aikaiset traumakokemukset lisäävät merkittävästi sydänsairauksien riskiä. Näihin lapsuuden aikaisiin asioihin puuttuminen saattaisi yhdistyksen mukaan olla jopa tärkeämpää kuin ehkäisy myöhemmin aikuisiällä. Myöhemmin elämässään masennukseen tai psykoosiin sairastuvilla on todettu insuliiniherkkyyden olevan muita saman ikäisiä vähäisempää. Stressi nimittäin vaikuttaa insuliiniherkkyyteen. AHA on niin ikään todennut, että masennus on itsenäinen huono ennusteen riskitekijä sydänsairauksissa.
Uudistamiseen tarvitaan integratiivista näkemystä
Vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsivät saavat riittävää hoitoa somaattisiin sairauksiinsa. Laboratoriotutkimuksia sairauksien diagnosoimiseksi ja hoidon seuraamiseksi saatetaan tehdä riittämättömästi. Psykooseja sairastavat saavat väestöä harvemmin invasiivisia sydäntoimenpiteitä. Hiljattain turkulaisessa tutkimuksessa todettiin, että ohitusleikkauksessa olleiden skitsofreniapotilaiden kuolleisuus oli viiden vuoden seurannan jälkeen muita leikattuja suurempaa. He saivat pienempiä annoksia kohtausten estoon käytettäviä statiinilääkkeitä kuin verrokit.
Erilaisilla interventioilla vaikeista mielenterveyden häiriöistä kärsivien sairastavuuteen voidaan puuttua, jos psykiatrinen hoito ja somaattisten sairauksien hoito on integroitunutta. Saksalaisessa tutkimuksessa, jossa yhdistettiin moniammatillisten työryhmien antamaa terapeuttista avohoitoa somaattisten sairauksien tehostettuun tunnistamiseen, hoitoon ja seurantaan, havaittiin somaattisten sairauksien ja mielenterveyden häiriöiden oireiden olevan neljävuotisessa seurannassa lievempiä sekä elämänlaadun ja hoitotyytyväisyyden olevan parempaa.
Lääketieteessä sairauksia on perinteisesti eroteltu elinjärjestelmien mukaisesti, mutta systeemibiologisen tiedon lisääntyessä tämä luokittelu on jo vanhentunutta. Erilaiset sairaustilat ovat toisilleen läheistä tai etäistä sukua. Niiden riskitekijät ovat päällekkäisiä ja ne voivat olla ryvästyviä seurauksia stressin ja perimän vuorovaikutuksesta. Asianmukainen somaattisen sairauden hoito edellyttää psykiatrisilla potilailla erilaisia palvelukokonaisuuksia kuin ne yleensä ovat tarjolla. Tarvitsemme integratiivista näkemystä uudistamiseen.
Jyrki Korkeila
Psykiatrian professori, Turun yliopisto
Ylilääkäri, Satasairaala